Camp Rock Extended Rock Star Edition vuodelta 2008, kuulosti mun mielest aluks joltain ihan tyhmältä komedia shaibelt, mut katottuani pidemmälle ku vaan alkuu, alko mun ajatukseni muuttua.. Pöljän alun jälkee täytyy myöntää et aloin kiinnostua oikeesti, et mitä mahtaa tapahtua ennen jo melkein loppuun kulunutta loppua 😀
Ainut vaan mikä suoraan sanottuna ärsyttää on se , et pääesiintyjä (Demi Lovato, Mitchie) suorastaan häpee mutsiaan ja valehtelee päästäkseen suosittujen joukkoon.. Piip mite tyhmää!
Juma, en tajua miks ihmiset haluu olla niitte hemmoteltujen kakaroitte määräiltävänä. Sitäkään en tajua miks ihmiset esittää toista (tässä puhun roolihahmoista, en näyttelijöistä) ja oikeesti ovat toista.
Leirin pitäjä on ihana! ”I hate, when i have to be uncool.” Nii helmi! Ja sen (ainaki alussa siis) nirppanokka-rockstara kundin (Joe Jonas, Shane) setä (vai oliko se ny eno…), joka kylläki tuntuu muuttavan käsityksiään muista leiriläisistä ja henkilökunnasta, onneks. Tarpeeks ärsyttävää kuunnella tollast minä-olen-rockstarakingi-enkä-kuulu-teidän-joukkoonne-asenteella puhuttua lööperiä sen tarpeeks pitkän hetken, enneku sai nenilleen snobbailusta!
Piip ton Tessin (Meaghan Martin) takia, se on niin olevinaan, koska sen mutsi on kuuluisa. No osaahan se laulaa, mut ehkä sen pitäis jättää laulamiset niille, jotka oikeesti osaa ja haluaa tehä sitä. Se oli niin hirvee ja ilkee temppu Tessiltä, nolas Mitchien kaikkien nähden ja kuullen aiheuttaen väärinkäsityksiä Shanen kans. Olis tietty voinu keksii jonku toisen tavan nolata, mut toi oli niin raalaa ilkeyttä, mitä joku teinipiip voi vaan tehä.
The Final Jam, kuten leiriläiset kutsuu vikaa leiritoimintaa, joka on samalla kisa. Harmi vaan et Mitchie ja Caitlyn (Alyson Stoner) ei nyt Tessin järjestämän tempun jälkeen (tietenki syyt niskoilleen saaneina) saa osallistua mihinkään leiritoimintaan ennenku The Final Jamit on loppu. Harsh dude, harsh.
Haa! Ei Tess olekaa jäästä, oho! Se näköjään vaan haluu mutsiltaan enempi huomioo. Mut ei se silti muuta asioita, se on piip. Ainakin mun mielestäni. Ei tartte olla piippää, vaikkei asiat oliska koton hyvin. Puhuminen auttaa, jos ei sitä tienny.
The Final Jamit alkaa olla lopussa, samoin koko leiri. Mut on silti epäreilua, ettei Mitchie ja Caitlyn saa esiintyä :/
Mutta mites kävikään, jälleen kerran hyvä voitti pahan, hyljeksitty tyttö saa suositun ja kuuluisan söpön kundin. Mitchie ja Caitlyn onnistu, Mitchie lauloi ja Shane tajus et se on se tyttö jota se oli hakenu. Ei ollu yllättävää, mut oli se kiva kattoo et minkälaisten kommellusten kautta tähän pisteeseen päästiin.
Leiri siis päätty ja se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on mysteeri. Elokuvan loppuun oli vielä kehitelty useamman tyttösen (esimerkiks Mitchien, Caitlynin, Tessin…) Yhteinen kappale Caitlynin perheen autotalliin järjestetyssä studiossa. Saas nähdä mitä kappaleelle ja tytöille mahtaa tapahtua, tulevaisuutta päin kun on kuljettava ja otettava riskejä, jotta tulevaisuus voi tulla ja että sitä tuntee elävänsä.
Kuten ehkä huomaatte, kirjoitan samalla ajatukseni ylös kun katson elokuvaa, jotta saan ajatukseni tuoreina kirjoitettua, ettei sanat muutu siitä, mitä haen jollain kirjoittamallani asialla takaa. Monien oon kuullu haukkuvan tätä, eikä se kyl mikää loistavan upee leffa olekaan, mutta mä pidin siitä ja se on tärkeintä 😀 no, ainaki mulle 😀
Elokuvat on kuin ikkunoita toisten maailmoihin ja ajatuksiin. Välillä tuntuu kuin olisi tirkistelijä, joka katselee toisten elämää palavalla kiihkolla tyydyttää omaa huimaavaa uteliaisuutta.
Elikkä, viimeks kirjotin et tulis vanhemmasta TV-sarjasta tekstiä ja kyllä, se on tulossa. Parhaillaan siis työnalla mietteitä ja mielipiteitä Roswell -nimisestä sarjasta, joka pyöri vuosina 1999-2002. Voin sanoo sen verran et olen uppoutu sarjaan uudelleen ja se mitä mieltä muistan olleeni nuorempana sarjasta, pitää edelleen suurimmaksi osaksi paikkaansa 😀 Katsotaan mitä siitäkin sitte kehittyy, mahdankohan saada tarpeeksi tekstiä, et voisin kilpailla aikaisemmin kirjoittamieni tekstien kanssa, tai päästä edes lähelle.
Kirjoitan niin mielelläni asioista, jotka on mulle tärkeit tai läheisii. Ittestäni en osaa sanoo kovinkaa paljoo, oon nuori nainen joka pitää kirjoittamisest ja on halunnu pitkään jo kirjottaa omia mietteitä joistain elokuvista, kirjoist sun muist sellasist, kun ei tule niistä niin puhuttua kuin omalle miehelle. Kirjottamine on nii vaupauttavaa ja mun mielest se on luovaa.. Se auttaa irrottautuu arjesta edes hetkeks.. No nii ja nyt aloin pölöttää ihan turhia.. 😀
Siis, ens kertaan!